lauantai 14. maaliskuuta 2009

Vieraanvaraisuutta

Eilen käytiin vierailemassa maatilalla tässä lähellä. Aika mielenkiintoista touhua verrattuna Suomen tehomaatalouteen. Kaikki tehdään käsin, kuokka on lähes ainoa työväline.

Kaikki muut olivat kuulemma töissä kaupungissa, niin tilalla työskentelivät vain vanhukset ja lapset :P

Myös lajien kirjo oli aika mielenkiintoinen verrattuna kotimaiseen. Luumuja, persikoita, kumkvatteja, päärynöitä, lotuksenjuurta.
Muutama tuttukin laji kuitenkin löytyi, rypsi ja peruna sekä kaaleja yms.


Kastelujärjestelmää, tännekkin tulee vesi Dujiangyanilta.

Retken päätteeksi käytiin syömässä persikankukkafestivaalilla. Ei vaan olleet puut ihan kukassa vielä, ja oli aika kylmä. Mutta ruoka oli taas ihan ok.


Retken jälkeen lähdin Katrin kanssa kauppaan että ehdittiin ennen ruuhkaa. Väkeä oli, mutta kuitenkin niin että kärryjen kanssa navigointi oli ihan mahdollista ja helppoa.


Hassun niminen kauppa matkan varrella.

Illalla käytiin lähiravintolassa syömässä ja seuraamme änki muutama kiinalainen. Toinen esitteli itsensä jonkin opintolinjan johtajaksi ja halusi maksaa ruokamme.
Tarjosi myös tupakkaa ja riisiviinaa.
Se oli makeaa tärpättisellä jälkimaulla, aika kamalaa. Ilmeisesti kuitenkin sieltä kalliimmasta päästä, kun oli hieno pullo kaatonokalla ja kaikkea.
Tupakit jätin suosiolla Taritan hoidettavaksi :P

torstai 12. maaliskuuta 2009

Koulutusjärjestelmä, mielenkiintoista (Not) ja lisää damien townia

Aamulla taas mentiin samaan luokkaan kuuntelemaan luentoa niin kuin monta kertaa jo aiemmin. Tällä kertaa aiheena oli Chinese Education, eli lähdettiin koulutusjärjestelmän historiasta ja konfutsen oppien kautta päädyttiin nykyiseen järjestelmään. Kuulemma ihan liian koeperustaista, näyttää hyvältä paperilla mutta käytäntö ei ihan ole sama.

Viimeinen vartti meni ihan ohi, yritin lähinnä pysyä vain hereillä.

Asuntolan ikkunasta nähtiin liikettä läheisellä lätäköllä ja mentiin katsomaan mitä kummaa siellä tapahtuu. Korkeintaan metrin syvyisestä lätäköstä äijät nuottasivat kalaa, ilmeisesti tuo lammikko on ihan kalanviljelyä varten tehty :)

Pirusti jotain särjen tahi lahnan oloista kalaa sieltä tuli. Aika huonoissa oloissa näköjään viihtyvät.

Iltapäivästä lähdettiin pyörimään lähikylään. Ostin taas yhden paidan. Olisin ostanut takinkin, mutta sellaiset mitä olisin kehdannut käyttää olivat liian pieniä tai hartioista kapeita. Paluumatkalla poikettiin syömään johonkin ravintolaan, Menu oli mielenkiintoinen, meille näytettiin liuta astioita joissa oli aineksia ruokiin, raakaa lihaa, ankkaa, paprikaa yms. Siitä sitten sormella osoittaen näytettiin että tuota ja tuota. :) Pian ruoka tulikin, ja oli ihan hyvää vaikka ulkoiset puitteet eivät kovin mahtavat olleetkaan. Myös sichuanin pippureita löytyi, jännä puuduttava vaikutus niillä.
Ruoka maksoi noin 50snt per nuppi, maha täyteen :)
(saapa nähdä onko huomenna mahatauti... kylmäketjua ei tainnut olla)


Illasta vielä saatiin Tiibetiläistyttösiä kyläilemään, kiitos Katrin :) Kielitaito ei kovin hyvä ole, mutta kaveria haluavat kuitenkin olla. Tarjosin tytöille salmiakkisisuja, eivät ainakaan pois kehdanneet sylkeä :) Kovasti kiinnosti että mitä se on, mutta salmiakille oikein englanninkielistä sanaa ei löytynyt, enkä ammoniumkloridia viitsinyt kääntövehkeeseen laittaa :P Licorice nyt on ainakin aika lähellä.

Näillä on jänniä kääntövehkeitä, niissä on kaiutin ja siitä saa oikean ääntämisasun kun vehje lausuu englannin sanoja. Tietysti kiinalaiset kirjoitusmerkitkin löytyy sitten toiseen suuntaan. Ihmevehkeitä. Vähän eri laajuiset markkinat täällä, niin kannattaa kehittääkin, toisin kuin suomen marginaalikielelle. :P


-Jari

keskiviikko 11. maaliskuuta 2009

Maataloutta ja markkinataloutta

Aamulla oli kohtuullisen tylsä pätkä maataloudesta ja sen toiminnasta. Paljon kehitettävää olisi että tuottavuus paranisi. Jotain selvisi kuitenkin maatalousyhteisöjen toimintamalleista ja maan yhteisomistuskäytännöistä.

Iltapäivästä, heti kiinan tuntien jälkee lähdimme kohti chun xi lu:n ostosaluetta, Markus ja Elina lähtivät etsimään kuntosalia ja minä lähdin Taritan kanssa etsimään kännykkätoria.

Aivan järkyttävä määrä kännyköitä pälmähti eteemme torilla. Noin Toijalan torin kokoinen alue täynnä pieniä kojuja myymässä kännyköitä, uusia, käytettyjä, aitoja, kopioita. Hinnat eivät ilmeisesti olleet ihan kiveen kirjoitettuja, mutta eipä suostuneet kovasti tinkimään. Kova kilpailu ilmeisesti pitää hinnat alhaalla, kaikilla oli sama hinta.


Tarita löysi pinkin, kovasti aidon oloisen motorola razr v3:n noin kolmella kympillä.
Varmasti halvempiakin olisi ollut, mutta kun ei osattu ihan kysyä että löytyykö tuosta englantia yms... Myös korjaustiskejä näytti olevan, jätkät käsin juotti pirun pieniä smd palikoita huonossa valaistuksessa, ei ollut kolvin kärki kovin iso.

Kännykän löydyttyä suuntasimme takaisin chun xi:lle. Kaupoissa aikamme pyörittyä tuli nälkä ja päätimme mennä syömään. Paikaksi sattui Dico´s, paikallinen mäkkärin korvike.
Pakettien muodot ja sisustus oli kuin suoraan mäkkäristä, mutta ruoka jotain ihan muuta. Ehkä kummallisin hampurilainen minkä olen syönyt, mutta hyvää oli :D
Kahden riisikakun välissä salaattia, majoneesia, sipulirenkaita ja mahtava kanafilee. Hakkasi mäkkärin ateriat mennen tullen.
Kylkiäisinä oli tietenkin ranskalaisia ja kolaa.


Poliiseja ostoskadulla luotiliiveissä. Lähestyvä Tiibetin "vapautuksen" vuosipäivä ilmeisesti kiristää turvatoimia. Kertaakaan aiemmin en ole nähnyt noin paljon poliiseja partioimassa.

Ja sit vielä loppuun pieni maisemakuva feat. Markus



-Jari

tiistai 10. maaliskuuta 2009

Kestävä kehitys ja Damien town

Tänään kuunneltiin luentoa Kiinan ympäristönsuojelusta ja kestävästä kehityksestä.
Aika pahoja tilastojakin näkyi, ja muutamia kuvia ympäristötuhoista. Paljon tuli asiaa myös aiheen ulkopuolelta byrokratiasta ja muutosvastarinnasta, mutta parempaan suuntaan on ilmeisesti asiat menossa. (toivottavasti)

Jätteen lajittelu on täällä lähes olematonta. Käytännössä ilmeisesti vain lasi ja metalli kierrätetään. Tämä yhdistettynä älyttömään pakkauskulttuuriin, muovijätettä tulee kamalasti. (toki, torilta saa pakkaamatontakin ruokaa :P)


Illasta kävin Markuksen kanssa kiertelemässä lähikylässä Damien townissa. (antikristuksen kylä?) Aika slummia paikoin, sotatantereen näkoisiä puoliksi purettuja taloja ja seassa uutta. Muutama nettikahvilakin näytti olevan jossa Wow näytti olevan kovassa huudossa.

Tori oli mielenkiintoinen paikka. Elävää ravintoa tarjolla sekä vastateurastettua lihaa monesta lajista. Paljon myös eri sorttista hedelmää ja vihannesta.
Väkeä oli myös paljon, en viitsinyt kaivaa kameraa.

Kaksipyöräiset pikkukylässä näyttää olevan paljon isommalta osin moottorikäyttöisiä kuin keskikaupungilla, ja niillä ängetään pieneenkin koloon. Täällä on kyllä kuskeilla tasapaino ja refleksit kohdallaan kun joutuu ajelemaan ruuhkassa.

Supermarketin valikoima oli kohdallaan, eipä taideta hakea wanda plazalta enää muuta kuin maitotuotteet, kylmähyllyä ei nimittäin ollut. Tai pitänee katsoa, ehkä siellä jossain on vielä toinenkin marketti jossa olisi vähän isompi valikoima.


Valtion projekteissa on paljon väkeä. Koulun edustalle on noussut parissa päivässä suuri määrä puita. Viherkaistaa ja jalkakäytävääkin on tullut satoja metrejä. Suurin osa hommista tuntuu hoituvan käsipelillä, luiskaa tekemässä sentäs oli oman kylän tuote, Kobelcon kaivinkone.

-Jari

maanantai 9. maaliskuuta 2009

The Heat is on.

(no joo, eihän tuo helle vielä ole)

Alkoihan ne lämpimät kelit vihdoin. Näyttää vaikuttavan lähiympäristön elukoihinkin. Olen nähnyt ainakin parittelevia koiria ja puluja. Kissatkin mouruaa öisin että eiköhän niilläkin ole se aika.

Kulkukoiria ja kissoja täällä näyttää tosiaan vähän olevan, ei kauheasti, mutta silloin tällöin näkee. Tässä koulun alueellakin pyörii varmaan ainakin viisi kissaa ja koiraa. Osalla tosin on ihan panta kaulassa että kaippa osa noista jonkun lemmikkejä ovat. Yllättävän hyvän näköisiä kuitenkin, ilmeisesti aika paljon löytyy sitten ravintolajämiä tai jotain tuholaisia syötäväksi noille.

Konvektio näyttää olevan aika iso täällä. Aamulla on niin paha sumu että läheisiä kerrostaloja ei näy. Myöhemmin päivällä sumupilvi nousee ylemmäs ja taivas ei ole enää sininen. Eipä sentään konvektiosateita vielä näy, pienhiukkasia tiivistymiskeskuksiksi pitäisi ainakin löytyä ihan riittämiin.

Tell me can you feel it...
Ihmisten henkilökohtaisen tilan käsite eroaa täällä suuresti suomalaisesta, ihmiset tulevat puhumaan häiritsevän lähelle ja kaveriporukat tuntuvat olevan jatkuvasti käsikädessä tai muuten kiinni toisissaan, jopa poikaporukat. Tästä aiheutuu hassuja tilanteita. Kun keskustelee paikallisten kanssa olen muutaman kerran huomannut pakenevani ja vastapuoli tulee vain lähemmäs, eteenpäin kulkiessa kävely menee kaareksi :P

Välillä varsinkin tyttöporukoista joku uskaltautuu tervehtimään ohikulkevaa ulkomaalaista poikaa, ja kun tähän vastaa englanniksi ujous yllättää ja tytöt häipyvät jonnekkin hihitellen :) Englannin kieli on varmasti todella vaikeaa kiinalaisille, mutta silti osa opiskelijoista täälläkin puhuu varsin hyvää englantia.
Kaupungilla englanninkielen taitoinen myyjä/tarjoilija tuntuu olevan aika harvinaisuus, varsinkin pienemmissä paikoissa, eikä tavarataloistakaan ihan helposti löydy englanninkielen taitoista henkilökuntaa. No, käsimerkeillä ja eleillä on pärjätty tähän asti, kohta ehkä osaan sen muutaman sanan kiinaa että voin hoitaa ostokset helpommin.

säälinkki
Loppuviikoksi on luvattu melko lämmintä ainakin suomen olosuhteisiin nähden, kuumemmaksi pitäisi mennä vielä reilusti kun kurssin loppu lähestyy.

Koulun edustalle on noussut päivässä puita ja tienpenkoille istutetaan kukkia persikankukkafestivaalia varten, kohta täällä on varmaan kaunista ja vihreää :)

Sunnuntai, naistenpäivä.

Käytiin wanda plazalla ostamassa ruokaa ens viikolle ja käytiin syömässä saksalaisessa ravintolassa. Oli aika mielenkiintoista nähdä kiinalainen henkilökunta pukeutuneena saksalaisiin perinneasuihin.

Housut sentäs eivät olleet nahkaa eikä miehillä viiksiä :P
Teki mieli yrittää tilata jotain saksaksi mutta en viitsinyt kiusata kun eivät englantiakaan osanneet.

Niin edullista oli että otettiin myös jälkkärit.

Ito yokadolla oli kamala alennusmyyntiruuhka, nyt käsitti jo vähän että miksi henkilökuntaa on niin paljon :D väkeä mustanaan. Ruokapuolella oli mentävä samalla mentaliteetillä kuin liikenne täällä toimii, kuka ensin ehtii niin menee :P
Töötti vaan puuttuu kärrystä, ehkä pitäis koittaa huutaa vaikka "perkele!". Oli kallein kauppareissu tähän mennessä, sain yli 200 tuhlattua. Tosin, ostin esimerkiksi kahvia ja se maksoi yli 60. Maito on ranskasta tuotua joten ei mikään ihme että joillekin tuotteille tulee hintaa :D
Suklaamuffinssin näköiset kakut ei maistu yhtään suklaalta, höh. Painavia kuitenkin ovat joten rasvamäärä on varmaan kohdallaan.


Ostin JinLi:ltä avaimenperän kämpän avaimiin. Skorpioni on aito, vangittu akryyliin.
Näitä löytyi myös kaulakoruversioina mitä kummallisimmilla ötököillä varustettuina.
Maksoi noin 2e


-Jari

sunnuntai 8. maaliskuuta 2009

Paikallisia erikoisuuksia ja ranskalaista rokkia

Päivällä tapasimme paikallisia jonkun Taritan kaverin kautta kontaktoituna. He veivät meidät Jin Li:n "ancient streetille" joka pääosin oli uutta rakennelmaa, mutta vanhan näköisesti. Puistossa oli ilmeisesti vanhojakin rakennuksia.

Paljon paikallista syötävää, käsitöitä yms.
Lopuksi joimme heidän kanssaan teetä teehuoneessa ja juttelimme. Koko päivä oikeastaan vierähti siinä. Tunsi taas itsensä pitkäksi siinä seurassa :)


Illalla lähdettiin katsomaan paikallista expat-rokkibändiä nimeltä Armissan
Solisti lauloi ranskaksi ja musiikki aika indie, mutta meininki pienellä klubilla oli mahtava. Bändin jälkeen klubin kahdessa muussa nurkassa soitti kaksi eri dj:tä, toinen oli rankkaa housejumputusta ja toinen soitti vähän pehmeämpää jytkettä. Ei kuitenkaan mitään listahittejä. Klubilta menimme tulkkimme mukana Ranskalaisten pyörittämään cafe Panam(e) :n pieni paikka, värikäs sisustus ja tanssittavaa musiikkia. Ihmiset tanssivat keskellä lattiaa missä mahtuivat :) Mielenkiintoinen paikka, yhteisöllinen meininki, täynnä ranskalaisia ja italialaisia.

Panamesta päätimme lähteä kohtuu ajoissa, koska eilinen ilta oli kuitenkin mennyt myöhään. Menimme alakerrassa sijaitsevaan BBQ ravintolaan syömään, mutta syöminen jäi aika vähäiseksi. Liian suolaista ja mausteista näin äkkiseltään. Vartaissa oli kokonaisia katkarapuja ja vaikka mitä, listalta olisi saanut myös ankeriasta ja ankan kieltä. Kaikki grillauksen jälkeen pyöriteltynä mausteseoksessa joka oli pirun tulista ja suolaista. Melkein kaiken saimme syötyä, mutta lisää ei tilattu. Oli pakko mennä mäkkärin kautta takaisin koululle. :P Varraspaikka oli halpa, parikymmentä varrasta, 3 olutta yhteishinta 47 yuan.

Sää Balilla nyt.

Click for Denpasar, Indonesia Forecast

Lukijat