Ei tämä tauti tunnu lähtevän ilman kunnon lepoa. Aina kun käy jossain niin illalla on ihan totaalitukossa. Tiistaina kävin iltapäivän koulussa ihmettelemässä ja illalla oli pää ihan täys räkää. Jäin nukkumaan tänään, taas jää yhet bileet väliin illalla.
Pari päivää vielä tota antibioottikuuria, jos ny ei kohta helpota ni pitää varmaan mennä uudestaan lääkäriin. Tällä kertaa vaikka soitella vakuutusyhtiöön ja mennä suoraan bimc:iin, niillä on ainakin ultraäänet ja muut millä kattella poskiontelot.
Kun automaatiotekniikan opiskelija lähti ulkomaille. Kerron kokemuksistani ja huomioistani toivottavasti muita hyödyttävällä tavalla. Jos ei muuten, niin tämä helpottaa matkaraporttini tekemistä.
keskiviikko 23. helmikuuta 2011
maanantai 21. helmikuuta 2011
The keikka
No, meininki oli hyvin mielenkiintoista ja keikka ihan jees. Yleisön käytös oli hyvin erilaista Suomeen verrattuna. Porukka oli hyvin selvää muutamaa aussi-känniääliötä lukuunottamatta. Myös järjestyksenvalvojia oli huomattavan paljon, paikalle oli ilmeisesti palkattu myös paikallista armeijaa ja poliiseja valvontatehtäviin. Toki, järkkärin sanan painoarvoa lisää huomattavasti kaulassa roikkuva rynnäkkökivääri.

Yleisö oli tylsää. Ilmeisesti keikkameininki on täällä vähän uusi asia, ei ollut oikein fiilistä eikä porukka huutanut mukana... Tai sitten me vaan satuttiin kuvaamiseen keskittyneiden japsituristien keskelle :P Muuten tämä kalliimpi katsomo missä oltiin ei todellakaan oltu myyty täyteen, päästiin kävelemään käytännössä suoraan kymmenen metrin päähän lavasta. Keikan aikana vielä päästiin edemmäksi kun kuvaajien kädet väsyivät ja siirtyivät taaemmaksi. (tai sitten totesivat että pogoilevan väkijoukon keskellä on turha kuvata) Encoren aikana oltiin noin viidennessä rivissä, noin viis metriä eturivistä... kuvat puhukoon puolestaan.

En ollut ainoa kuvaaja...









Mä niin tykkään mun kamerasta <3
Keikkapaikka oli myös mielenkiintoinen. Kalkkikivikallioon hakattu kenttä josta oli jätetty isoja kivipaaseja pystyyn. Ei ehkä hätäpoistumisen kannalta hyvä, sillä käytävät oli varsin kapeita, keikan päätyttyä oli aika tungos portilla. Tosin hädän sattuessa poistumisreikiä ois ollu vähän joka suuntaan...



Lava näkyy tuolla taustalla paasien välissä. Sori, mulla on sukat kun en oikein kenkien kans viittiny ilmankaan lähteä ja kaikki matalat sukat on pesussa.
Yleisö oli tylsää. Ilmeisesti keikkameininki on täällä vähän uusi asia, ei ollut oikein fiilistä eikä porukka huutanut mukana... Tai sitten me vaan satuttiin kuvaamiseen keskittyneiden japsituristien keskelle :P Muuten tämä kalliimpi katsomo missä oltiin ei todellakaan oltu myyty täyteen, päästiin kävelemään käytännössä suoraan kymmenen metrin päähän lavasta. Keikan aikana vielä päästiin edemmäksi kun kuvaajien kädet väsyivät ja siirtyivät taaemmaksi. (tai sitten totesivat että pogoilevan väkijoukon keskellä on turha kuvata) Encoren aikana oltiin noin viidennessä rivissä, noin viis metriä eturivistä... kuvat puhukoon puolestaan.
En ollut ainoa kuvaaja...
Mä niin tykkään mun kamerasta <3
Keikkapaikka oli myös mielenkiintoinen. Kalkkikivikallioon hakattu kenttä josta oli jätetty isoja kivipaaseja pystyyn. Ei ehkä hätäpoistumisen kannalta hyvä, sillä käytävät oli varsin kapeita, keikan päätyttyä oli aika tungos portilla. Tosin hädän sattuessa poistumisreikiä ois ollu vähän joka suuntaan...
Lava näkyy tuolla taustalla paasien välissä. Sori, mulla on sukat kun en oikein kenkien kans viittiny ilmankaan lähteä ja kaikki matalat sukat on pesussa.
Lähettänyt
Jari
klo
11.31
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)