perjantai 25. maaliskuuta 2011

Lisää sairastelua

Eipä pöpö lähtenyt vieläkään.

Lääkekuuri loppui kivasti just ennen vietnamiin lähtöä ja fiilis oli ihan terve... Noin kolme päivää reissun päällä hyvin vaihtelevissa lämpötiloissa ja oireet palasivat.
Pikkuhiljaa tosin, kunnolla oireet alkoi tulla päälle vasta ho chi minh cityssä, mutta sieltä löytyi apteekista sellaiset käsikauppalääkkeet millä sain oireet tapettua ja jaksoin matkustaa.

Vikan tabletin otin lentokoneessa Singaporesta Jakartaan, Balille päästyä alkoi vaikutus olemaan pikkuhiljaa loppu ja olo kipeä. Ensi töikseni villalla etsin suomipuhelimen käsiini ja soittelin vakuutusyhtiöön mikä on tilanne. Ne taas jahkailivat pari tuntia ja lähettivät sitten maksusitoumuksen sairaalaan. Puhelua ootellessani mittasin kuumeeksi ensin 37,5 ja tunnin päästä 38,0.

Otin taksin sairaalaan ja sitten ihmeteltiin. En suostunut suorilta ottamaan uutta antibioottikuuria vaan pyysin viljelmää ettei tarvitsisi taas syödä yhtä turhaa kuuria. No, viljelmä tehtiin, mutta se kestää viidestä seitsemään päivää.

Sain lääkäriltä määräyksen vuodelepoon kolmeksi päiväksi ja oloa helpottavia aineita.
Makoilin sitten sängyssä kolmisen päivää (ihan oikeesti) ja yritin nesteyttää itteeni parhaani mukaan.

No, kolmantena päivänä menin takaisin lääkäriin kun tuntui että tauti alkaa mennä korviin ja otsaan. Tökkivät ja tutkivat taas, kurkkivat nenään ja korviin.
Ja ottivat osastolle. Kolme litraa suolaliuosta meni yön aikana suoneen, lisäksi steroideja (!) ja antibioottia. Heti kun pussillinen vettä oli mennyt kuume pompsahti välittömästi takaisin 38:n. Kaippa mulla sitten oli jo eloonjäämismekanismit päällä ja aineenvaihdunnan vähemmän tärkeät osat sammumassa, pakene varjoon juomaan tai kuole.


BIMC:ssa oli varsin hyvä aamiainen. :)

No, pääsin aamulla kotiin, nyt mulla on kuusi eri pillerikuuria, korvatipat, nenäsuihke ja yskänlääke. Lääkitään ny sitten oikein kunnolla :P

Levofloxacin
From Wikipedia, the free encyclopedia


Levofloxacin is a synthetic chemotherapeutic antibiotic of the fluoroquinolone drug class and is used to treat severe or life-threatening bacterial infections or bacterial infections that have failed to respond to other antibiotic classes. It is sold under various brand names, such as Levaquin and Tavanic, the most common. In form of ophthalmic solutions it is known as Oftaquix, Quixin and


Käyttökohteita mm. hengitysteiden kautta saatu pernaruttoaltistus. Että sellasia antibiootteja tällä kertaa.

Maanantaina pitääpi varmaan mennä bipas officeen esittelemään lääkärilappuja, rupee varmaan poissaolot olemaan jo hylsyn puolella muuten.

Takaisin Balille

Itse tapahtumastahan nyt on jo aikaa, selitän myöhemmin miksi kirjoitan vasta nyt.

Vietnamista lennettyämme Singaporeen etsittiin halpaa yösijaa. Eka ajatus metrokartasta oli että oiskohan messukeskuksen lähettyvillä hotelleja joista vois kysellä kun ei mitään messujakaan tainnut olla...



No, päästiin Expo:n metroasemalle ja ihmeteltiin kovin painottunutta kansanosaa mitä tallusteli vastaan... Menossa oli Halal-ruokamessut. Jos ois ollut enemmän aikaa eikä matkatavaroita oisin mielelläni mennyt hillumaan ja ihmettelemään, varsinkin kun sisäänpääsykään ei maksanut mitään.

Kävi kuitenkin ilmi että messukeskuksen lähellä ei ollut hotelleja. Metroaseman vieressä tosin oli iso rakennustyömaa joka näytti siltä että siitä jossain vaiheessa tulisi hotelli, mutta se oli "vähän" turhan kesken. Päätettiin siis kysellä ympäriltä että mistähän mahtaisi löytyä hotelleja. Smrt:n täti opasti toisaalle bussiyhteyden päähän, flaijerityttönen taas opasti aljuniedin metroaseman läheltä etsimään. Päädyttiin aamureitin kannalta yksinkertaisempaan, eli Aljuniedin kaupunginosaan.

Metroasemalta pihalle hypätessä olo oli taas kuin "aasiassa" eli ei singaporen yleinen siisteys ja säntillisyys ihan ollut nähtävissä. Ruokaakin oli myytävänä ihan katukärrystä. Nokian gepsillä ihmeteltiin että onhan tässä muutama, koitettiin löytää paria lähintä mutta niitä ei ilmeisesti enää ollut tai sitten niiden sisäänkäynnit olivat vaan niin mystisesti merkittyjä ettei me löydetty niitä. No, seuraava näytti ihan hotellilta, mutta oli täysi. Samassa pihapiirissä oli toinen samaa nimeä kantava isompi rakennus josta taasen löytyi huone. Yllättäen hotellin säännöissä ei ollut sanaakaan prostituutiosta tai vierailijoista ja huoneita vuokrattiin myös tuntihinnalla. (guuglasinpa aiheesta)

Eikun olipas vierailijoista, jos ne viipyvät yli puolenyön, niistä täytyy maksaa ekstraa. :P

No, aikamoinen panoluukku siis vaikutti mesta olevan, mutta meidän budjetilla ja aikataululla ei haluttu lähteä ettimään enää uutta mestaa. Huomioon ottaen että singaporesta 50sgd privaattihuoneen omalla suihkulla löytäminen on varsin hankalaa...
Varsinkin kun tämä oli vielä kohtuu lähellä lentokenttää.

Otettiin huone, jätettiin kamat sinne ja lähdettiin kaupungille kuvaamaan maisemia ja syömään.







Pakollisten kuvauskohteiden jälkeen eksyttiin little indiaan. Ravintoloiden sisäänheittäjät olivat varsin tyrkkyjä, mutta nyt oli jo syöty ihan tarpeeksi aasialaista vähäksi aikaa, joten nyt otettiin texmexiä. Prince of Wales nimisen kuppilan sisällä oli toisen firman pyörittämä keittiö joka tarjosi varsin maukkaan ja reilun texmexaterian, eikä hintakaan ollut mikään huima. Prince of Wales taas vaikutti vallan mukavalta kuppilalta, jonka yläkerrassa oli hostelli. Kuitenkin happyhourin loppuminen ja tiukka budjetti ajoi meidät toisaalle ja ehkä noin sata metriä rantakatua tallusteltuamme löytyi thairavintola terassilla joka näytti screeniltä jalkapalloa ja myi olutta kannutolkulla. Yllättäin kannuolut oli jopa halvempaa kuin olut yleensä balilla, joten aateltiin että miksipä ei, kun kellokaan ei ollut vielä paljon ja maisema mahtava.

Kannun tyhjennyttyä kysäistiin kyyppäriltä että missäs täällä ois lähin metroasema ja otettiin kyyti hotellille. Herätys kuudelta, lento lähtee 9.45.

Aamulla vielä käytiin printtailemassa lentolippuja aljuniedin paikallisessa nettikahvilassa ennen aamu seitsemää ja ihmettelemässä koko yön wowittaneita nolifeja. Printtejä sitten tarvittiinkin, kun jakartan immigrationissa ne halusi nähdä niitä.

Uhkarohkeasti muuten laitettiin maahantulokorttiin että study ja stay 60 days, vaikka ne ei kummatkaan taida täyttää Visa-on-arrivalin määritelmää. Leima ja tarra passiin kuitenkin saatiin ja matka sai jatkua. Ehkä jotain vaikutusta saattoi toki olla edellisellä isolla viisumitarralla missä lukee "sponsor: udayana university".

Jakartan lentokenttä oli vaihdon kannalta yksi persereikä. Lentokentän sisäinen shuttlen lähtöpaikka oli huonosti merkitty ja sen jälkeen shuttle joutui suhaamaan muun liikenteen seassa ja hidastetöyssytetyillä reiteillä. Ja tietenkin se oli ylitäysi... Mutta oikeaan terminaaliin päästiin ja vielä tarpeeksi ajoissa.

Ja nyt ollaan takaisin Balilla! :) (huonot uutiset seuraavassa tekstissä..)

tiistai 22. maaliskuuta 2011

Loput Vietnamista..



Busseilemalla päästiin Hanoista Hueen ja sieltä Hoi aniin. Nyt jälkeenpäin aateltuna, juna on paljon parempi vaihtoehto, ei töyssyä ja jarruttele ollenkaan niin paljon.

Hoi aniin päästyämme jouduttiin etsimään majoitusta sillä emme olleet varanneet mitään etukäteen. Kaupungissa vain sattui olemaan kansainvälinen kuorokilpailu, ja lähes kaikki paikat olivat täynnä. Löydettiin kuitenkin säkällä yhdeksi yöksi halpa kahden hengen huone hintaan 13usd. Ilmastointi ja privaattisuihku, tosin patjat oli reissun huonoimmat.



Heitettiin kamat huoneeseen ja lähettiin tutkimaan vanhaa kaupunkia... ja törmättiin taas AE:n jätkiin. :D Aivan eri väyliä satuttiin taas samaan aikaan ja paikkaan.

Etsittiin ruokapaikka ja ihmeteltiin myyntikojuja. Paljon käsityöläisiä tekemässä vaatteita, kenkiä, kaiverruksia ym... Eksyttiin sitten kylän isoimman näköiseen räätäliin ihmettelemään hintoja. Hinnat alkaen puku ois 65 usd, mutta valkkasin vähän parempaa mallia kankaan ja parit kauluspaidat mittojen mukaan tehtynä, loppusummaksi tuli 180usd. Tällä hetkellä kun dollarin kurssi on euron suhteen aika kiva, hinnaksi teetetylle puvulle postitettuna suomeen tuli vähän reilu satanen.



Yllättävän nopeaa toimintaa muuten, tilattiin puvut illalla joskus yhdeksän aikoihin, ne oli sovitettavissa kymmenen aikaan seuraavana aamuna. Mulla sattui sen verran hyvin kohdalleen mitat että mitään ei tarvinnut muuttaa, paitsi paidan helman halusin lyhemmäksi, mutta Jonin pukuun tehtiin vähän enemmän muutoksia.

Niin ja nyt niillä on mun mitat, voin sähköpostilla tilata lisää vaatteita jos haluan :)



Illalla lähdettiin vielä etsimään kylän yöelämää, joka osoittautui varsin villiksi vaikkakin harvalukuiseksi. Ei varmaan oltaisi löydetty yhtäkään baaria ellei yhden baarin baarimikko olisi piirtänyt meille karttaan parhaita mestoja. Kaikki myöhään auki olevat baarit tuntuivat olevan pieniä reppureissaajille suunnattuja mestoja jossa seinät olivat täynnä tussikirjoitusta ja terveisiä.



Seuraavana päivänä jouduttiin vaihtamaan majoitusta, mutta säkällä löydettiin melkein naapurista varsin hulppea hotelli 25usd hintaan. Olisi ollut uima-allaskin, mutta keli ei oikein suosinut uimista. Oli viileää ja sateista. Juuri kun päästiin huoneeseen ja saatiin kamat leviteltyä, mentiin parvekkeelle ihmettelemään maisemia.
Parvekkeen alta sattuu ajamaan polkupyörällä Ann Marie jonka tapasimme Huessa bussia odotellessa. Sovitaan että lähdetään illalla porukalla ulos, me kun tiedämme jo paikat :)

Alunperinhän meidän oli tarkoitus olla Hoi Anissa vain yksi yö, mutta pukujen sovittelu vaati yhden yön lisää, joten päätettiin jättää Da Nangin ihmettely väliin.

Päivä oikeastaan vaan pyöritään ympäri kylää ja katellaan nähtävyyksiä ja kauppoja. Ostin hyvin kevyttä materiaalia olevan olkalaukun kun reppu on vähän turhan iso kannettavaksi mukana vain kameran ja vesipullon takia. Ostin myös neljän euron rannekellon ettei tarvitse aina kaivaa puhelinta esiin. Onpahan ens kesäksi töihin rannekello jos se vaan kestää sinne asti.



Matka Hoi Anista jatkui taksilla Da Nangin asemalle ja sieltä makuuvaunussa Ho Chi Minh cityyn. Sen aikaa kuin oli valoisaa maisemat olivat mahtavia. En tosin älynnyt niitä kuvata, ja junan ikkunatkin olivat sen verran likaisia että ei niiden läpi kovin ihmeellisiä kuvia olisi saanut.

Ho Chi Minh cityyn saavuttaessa juna oli vajaan kolme tuntia myöhässä, joten oli jo valoisaa ja helppoa etsiä hotelli. Otettiin asemalta taksi ja näytettiin kartasta paikkaa jossa nurkilla oli Lonely planetin mukaan useita hotelleja. Marssittiin ensimmäiseen sisään ja otettiin huone. 25usd ml. aamiainen. Meillä kävi säkä ja saatiin kulmahuone jossa oli ikkunoita reilusti, sekä neliöitäkin lähemmäs 40. Kaikesta näki että hotelli oli vanha, mutta sitä oli yritetty hieman modernisoida. Huoneen katossa kipsikoristeet ja kattokruunu, massiiviset puiset sängynpäädyt ym. Kylppäri tosin oli aika kamala, mutta ei hintaan ja sijaintiin nähden ollenkaan paha.













Hengailtiin pari päivää, ihmeteltiin pakolliset nähtävyydet ja käveltiin ympäri kylää. Taksilla lentokentälle ja lion airilta ostamaan liput singaporesta eteenpäin.
Yllättäen ne olivat jopa halvemmat kuin netin kautta ostettuna.

(lion air on muuten näitä Eu:n mustan listan yhtiöitä..)

Sää Balilla nyt.

Click for Denpasar, Indonesia Forecast

Lukijat