perjantai 20. toukokuuta 2011

Matka jatkuu

Niin mukavaa kuin Hoa's placessa olikin, matkan on jatkuttava että olen edes vähän lähempänä lentokenttää pois täältä. Tässä on nyt muutama päivä aikaa ja meinasin tuhlata niistä pari Ha Long bayn ihmettelyyn. Tätä kirjoitan tällä hetkellä Hanoissa, Backpackers hostellissa.

Hoa's placesta jää eniten mieleen "perheillalliset" jolle kokoontui suurin osa hostellin asukkaista. Ruoka oli hyvää ja se ei maksanut kovin paljon. Halvemmalla kyllä olisi kuulemma naapurista saanut.





Vuokrasin hostellista moottoripyörän ja lähdin ajelemaan. Kävin ajelemassa läheisellä vuorella ja hai van passilla. Monkey mountainilla eksyin ilmatorjuntatukikohtaan, jostain syystä vuoren puoleisella tiellä ei ollut porttia... No, porttivahdit vaan hymyilivät ja päästivät mut läpi :)



Hai van passille ajaessa ylämäkeen yhtäkkiä eturangas tyhjeni ja taittui alle mutkassa. Oli tosi lähellä etten kaatunut... onneksi puhkes ylä eikä alamäessä. Oli hiukan pelottavaa ajaa käytännössä jarruttomalla pyörällä serpentiinitietä jonka varressa oli muistoalttareita menneisyyden kolareissa menehtyneille.



Mutta maisemat oli hienot ja ehjänä selvisin. Toisaalta, vaarallisempaa oli kaupungin liikenne ilman jarruja, vaati hyvää keskittymistä ja ennakointia.

Da nang on hyvin rajusti kehittyvä kaupunki, joka paikassa oli isoja rakennusprojekteja käynnissä. Kokonaisia kortteleita joissa oli tiet valmiina mutta rakennukset puuttuivat. Myös isoja kansainvälisiä nimiä näkyi toimistotornien rahoittajissa.



Hoa's placessa tapasin pari tyttöä Uudesta seelannista, olivat menossa sopivaan suuntaan ja kelpasin matkaseuraksi joten lähdin mukaan. Ennen lähtöä tosin juotiin porukalla olutta auringonnousuun. Hoa järkkäsi meille halvat liput yöbussiin ja sillä sitten tultiin tänne. 300 000 (noin 10€) yli 700km matkasta ei todellakaan ole paljon...

Jep, matka jatkuu ehkä huomenna tai ylihuomenna, tänään näyttää varsin sateiselta. Ehkä illalla pitää kuitenkin mennä maistamaan Bia hơi...

Valmistuin. Pois balilta.

Aika koulussa tuli täyteen ja todistus napahti taskuun. Ei tarvi pelätä ettei olisi tarpeeksi näytettävää kelalle tai koululle. Pääsin jopa läpi turismin kurssista, vaikkei tarkoitus ollutkaan.



Päättäjäisten jälkeinen aika balilla meni ihan vain rentoutumiseen ja löhöämiseen. En saanut aikaiseksi edes päivittää blogia.



Tätä kirjoitan nyt vietnamissa, Hoa's place nimisessä hostellissa da nangin kaupungista hieman etelään. Todella rento meininki, kun ottaa huoneen saa ravintolasta piikkiin ostaa kaikkea. Kirjaan kirjoitetaan itse mitä on ottanut ja pois lähtiessä maksetaan piikki pois. 100m rannalta joka on lähes autio, valkohiekkainen paratiisiranta. Huone ilmastoinnilla maksaa 9usd yöltä... Hyvin basic huone, hieman kostealta haiskahtaa, mutta niinhän ne täälläpäin tuppaa tekemään.



Tulin tänne vasta tänään, kun olin ensin kolme yötä da nangin keskustassa halpishotellissa. Otin yhden yön lisää että näin mm-lätkän finaalin hotellin netillä streamingina, oli se sen arvoista :)

Niin, oon nyt sitten yksin kun Joni jäi käden tulehdusta parantelemaan ja on edelleen Balilla ja Hanna lähtikin krabille löhöämään. No, eiköhän tästä selvitä... Kaikki lennot on jo olemassa ja kaikki seinästä saatava käteinen on tuhlattavissa. Työpaikkakin kesälle varmistui joten ei tarvitse sitä enää stressata, elämä hymyilee.



Kirjoitettu 16.5. Julkaistaan kun löydän netin.

keskiviikko 4. toukokuuta 2011

Vappu ja tenttiviikko

Jeps. Vappu oli ja meni. Meillä oli AE:n porukan kanssa hyvin humalaiset bileet yhdellä villalla kera kaljahanojen. Noin kymmenen euron kertamaksulla sai juoda niin paljon kun napa vetää... ja tulos oli että porukka oli hyvin sekaisin. Isommilta vahingoilta kuitenkin onneksi vältyttiin ja paljon mielenkiintoisia keskusteluja käytiin. Järjestävän villan porukka oli onneksi myös kehittänyt ohjattuakin ohjelmaa, joten ilta saatiin pyörimään ihan hyvin. Kameraa en uskaltanut ottaa mukaan joten todistusaineistoa en ole tuottanut, muitten kameroita oli kyllä mukana reilusti.

Kiitos järjestäjille ja sponsoreille (AE ja Asenne surf)

Heti vapun jälkeen sitten alkoi tenttiviikko. Kivasti heti maanantaiaamuna Indonesian kielen kokeeseen. Vähän näytti viikonloppu painavan itse kullakin, mutta kaikki olivat silti raahautuneet paikalle pisteiden menettämisen pelossa.

Koe oli yllättävän hankala, ilmeisesti kevennetty versio varsinaisten indonesianopiskelijoiden (joo, englanniksi opetetaan täällä sitäkin ihan spesiaalikurssilla) kokeesta, mutta kyllä mä melkein joka kysymykseen osasin vastata LP:n phrasebookin avulla. Ainoa kohta mikä jäi täysin tyhjäksi oli tehtävä passiivilauseista, niistä ei nyt muistunut yhtään mitään mieleen ja turistikirjasta moiset turhuudet oli jätetty pois.

Muitakin kokeita oli, en kauheesti jaksanut panostaa esimerkiksi turismiin... sitä ei ihan taida sulattaa hyväksilukuun meidän opinto-ohjelma.

Tuli myös kirjoitettua sekä kulttuurin että bisneksen tentteihin vähän tuubaa omasta päästä ja verrattua kauppaliittoumaa imperialismiin ja haukuttua kehitysyhteistyötä valkoisen miehen taakan lievennykseksi... No, en tiedä lukeeko niitä kukaan ja onko niillä täällä huumorintajua.

Huomenissa pitäis tosiaan olla päättäjäiset. Katotaan ny millanen lappu sieltä sitten käteen saadaan :)

tiistai 26. huhtikuuta 2011

Arkea ja pitkä viikonloppu

Jakartan reissun jälkeen oon käynyt varsin tiiviisti koululla, mitään mielenkiintoista ei oikein oo tapahtunut. Paitsi että Joni hukkas lompsansa ja siinä samalla pankkitunnarit ja kortit. Siihen säätöön vähän jouduin ottamaan osaa, mutta onneksi ei omalle kohdalle sattunut...

Viime viikonloppuna lähdettiin ihmettelemään Gili-saarien menoa, tai oikeastaan Trawangania.
Valitettavasti kuvia ei juurikaan ole, sillä mulla sippasi kamerasta akku heti ekana iltana... olin unohtanut gps päivityksen päälle.



Matka alkoi torstaiaamuna puoli seitsemältä, skoottereilla kohti Padang baita josta lähtee lautta kohti Lombokia. Tosin, matkakumppaneiden skodesta puhkesi takakumi heti alkumatkasta ja missattiin se lautta johon tähdättiin. No, eipähän ollut kiire ajella.

Satamassa käytiin ihmettelemässä lippuluukun ruuhkaa ja otettiin sitten luukuttajalta pakettihinnalla lautat Trawanganille asti ja minibussikyyti satamien välille lombokilla. Hyvä niin, saatiin aika hyvä hinta, viikko sitten matkanneet olivat maksaneet saman verran kun olivat ottaneet kyytinsä yksi kerrallaan. Eikä tarvinnut sählätä.

Paatti oli hyvin samankaltainen kuin isommat Ålandstrafikenin lautat. Tosin reitti kulkee ison Lombokinsalmen yli, jonka puolivälissä kyllä keikutti ihan lahjakkaasti. Onneksi en ole merisairasta sorttia. Samalla tuli ylitettyä Wallacen linja, ei tosin kauheasti tullut eläimistöön tutustuttua.

Kaikkien tietojen mukaan lauttamatkan olisi pitänyt kestää noin viisi tuntia, mutta tämä paatti menikin yli vähän reilussa kolmessa tunnissa..?

Lembarin satamassa meitä odottikin sitten valkoinen Kia:n minibussi ilmastointeineen ja kuljettajineen. Sillä päästiin pienten mutkien kautta Bangsaliin josta lähtee vene Gileille. Illan viimeiseen paattiin lopulta kerettiin, se oli ihan tupaten täynnä ja mukana oli myös paljon tavaraa. Lisäksi merenkäynti oli varsin reipasta ja kapea vene keikkui puolelta toiselle. Paikallinen tyttö vieressäni pelkäsi keikutusta niin että painautui vaistomaisesti mua vasten kunnes hokasi että vieressä ei ollutkaan kukaan tuttu. Seurauksena hämmentynyttä hihitystä...

Hämärä alkoi laskeutua joten päätettiin etsiä yöpaikka ennen syömistä. Kysyttiin jonkun raflan sisäänheittäjältä että mistä mahtaisi löytyä meidän budjetiin sopivaa majoitusta ja saatiin oikea suunta. Sivukujalle käännyttyämme törmättiin avuliaaseen sukellusfirman työntekijään joka etsi meille paikan jossa oli tilaa. Hyvin perushuoneesta köyhdyttiin ekana yönä 200k rp. ei tajuttu/kehdattu tinkiä kun tuntui että jokainen paikka lähellä oli täynnä ja pimeä tulossa ihan just.

Heitettiin kamat huoneeseen ja tutustuttiin naapurihuoneiden tyttöihin. Pari ruotsalaista, hollantilainen ja saksalainen. Tytöt oli myös lähdössä syömään ja huolivat meidät mukaan joten päätettiin lähteä yhdessä.



Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi, eikä hintakaan ollut paha. Halvempi kuin useimmiten balilla. Tytöt oli parin illan kokemuksella sitä mieltä että ei kannata mennä tässä vaiheessa baariin vaan että mennään juomaan pohjat kämpille.
Raflan työntekijältä hommattiin pullo giniä ja matkan varrelta kaupasta napatiin blandikset. Limejä ei ollut, niin korvattiin ne lemon vitamiinijuomalla.. ei se kaukana GT:stä ollut.

Pelattiin sitten korttia, popitettiin Jonin kajarilla ja juteltiin suomenkielen kummallisuudesta sekä matkakohteista. Viimeinen asia mitä kameraan ehti tallentua on kun homestayn työntekijä tanssii Petri nygårdin tahtiin... :D

Ilta jatkui Reggaebaariin ja saaren isoimpaan baariin.

Seuraavana aamuna oli muutto edessä sillä tähän mestaan tuli iso ryhmä ja paikka oli varattu täyteen. Homestayn jannu vei meidät nurkan taakse toiseen samantyyliseen, joka yllättäin olikin paljon halvempi, vain 130krp/yö. Lämmintä vettä tai ilmastointiahan ei kummassakaan ollut, mutta kuitenkin oma suihku ja vessa.

Kun oli saatu kamat uuteen paikkaan lähettiin ettimään vähän tukevampaa aamupalaa, ei kauhean pitkälle yhdellä banaanilätyllä pärjäillä. Aamiaisen jälkeen törmättiin toiseen suomalaisporukkaan rannalla ja vain makoiltiin auringossa. Valkoista korallihiekkaa ja lämminta, kirkasta vettä.

Päivä meni lähinnä ympäriinsä käppäillessä ja ihmetellessä, illalla mentiin muitten suomalaisten kanssa kattomaan samat baarit uudestaan ja lopulta päädyttiin ringissä juomaan vodkaspriteä rannalle. :P (kaupasta näköjään saa myös tiukkaa kun löytää oikean kaupan.)

Seuraavana aamuna lähdettiin snorklaamaan. Tosi kirkasta vettä, koralleja, merivuokkoja, värikkäitä kaloja ja yksi merikilpikonnakin nähtiin. Virtauksia tuntuu olevan, mutta ne juuri pitää veden kirkkaana.

Hieno paikka, ihanan rauhallinen verrattuna massaturistikohteisiin. Tulisin mielelläni uudestaan vähän pidemmäksi aikaa. Sukeltaminen jäi tällä kertaa kokematta mutta ehkä vielä joskus...

perjantai 15. huhtikuuta 2011

Päivitystä

On tässä hieman vierähtänyt aikaa viime päivityksestä ja paljon on myös ehtinyt tapahtua.

Käväistiin tuossa viime viikolla pikaisesti Jakartassa äänestämässä ja turisteilemassa. Matka sujui ihan odotetusti ja päästiin näkemään pintaraapaisu tästäkin miljoonakaupungista. Majoitus meillä oli kuninganin kaupunginosassa, paikallisen elämän keskellä, moskeijan naapurissa, mutta kuitenkin alle kilometrin päässä lähetystöstä.

Onneksi otettiin pari yötä jakartassa koska ei muuten olisi ehditty tekemään mitään muuta kuin äänestämään. Liikenne oli varsin takkuista ja viiden kilometrin matkaan saattoi helposti mennä puoli tuntia. Taksimatka kentältä kesti yli kaksi tuntia hotellille, matkaa noin 20km.

Hotellin ja lähetystön välissä oli pirunmoinen ostoshelvetti, Ambassador mall, joka pääosin oli suuntautunut tietotekniikkaan ja puhelimiin. Myös läppäreiden korjauksiin erikoistuneita puljuja oli joka lähtöön. Kannattaa melkein poiketa jos on asiaa lähetystöön ja tarvitsee jotain kamera, tietokone tai puhelinkamaa.

Äänestämässä käytiin heti aamusta ja sen jälkeen lähdettiin turisteilemaan. Käytiin paikallisella itsenäisyysmonumentilla tähyilemässä ja pojat kävi kyyläämässä kylän isointa moskeijaa. Itse en moista pömpeliä jaksanut mennä ihmettelemään vaan katselin mieliuummin liikenteen vilinää ja katukauppiaiden tarjontaa.


Tytöt halus kuvaan...

em. moskeija

ja sen viereinen kirkko.. huomaa ampuma-aukot :P



Samalta reissulta palatessa käytiin electronic city nimisessä kauppakeskuksessa. Sieltä paikallisesta clasohlsonista tarttui mukaan Bosch GMR1 pikkujyrsin sovitettavaksi oppariprojektiin. Ko. laite on boschin sinistä "professional" sarjaa ja ns. Rotozip typpinen vehje. Suomessa vastaavia ei ihan saa kympeillä...

maanantai 4. huhtikuuta 2011

Kurkkurintamalta ei mitään uutta.

Viikonloppu meni varsin hiljaisissa merkeissä. Sen verran kovat lääkkeet päällä ettei oikein mitään voi tehä. En saisi juoda kahviakaan...

Perjantaina tosin lääkkeitä ootellessa kävin pyörimässä rautakaupoissa opinnäytetyöprojektia aatellen. Täältä ehkä joutuu ostamaan tuollaisen pienen makitan jyrsimen mukaan sitten poislähtiessä. Kävin samalla reissulla myös mal bali gallerian ravintolamaailmassa syömässä mahtavaa lihapullapastaa.

Sunnuntaina tosin aloitettiin äänestysreissun Jakartaan valmistelu, varattiin hotelli ja ihmeteltiin lentoja. Ihmettelyksi lentojen varaus jäi siksi että Lion airin sivusto ei suostunut laskuttamaan meidän luottokortteja. Maanantaina sitten päätin jossain vaiheessa klikata maksuvaihtoehdoksi ATM-maksun vain huomatakseni automaatille päästyäni että ko. maksuvaihtoehto toimii vain paikallisilla korteilla.

No, jotain hyvääkin asiassa oli, sillä lennot sai varattua ja saatiin varauskoodi. Tällä koodilla sitten saatiin maksettua käteisellä lennot Lion airin tiskillä lentokentällä. (joo, ei ollut muita paikkoja) Tähän tosin mikään ohje ei opastanut, mutta toimi se näköjään näinkin, lisäksi saatiin liput nettihinnalla vaikka tiskiltä ne muuten olisivat myyneet täyshintaisia lippuja :D

Lääkekuuri loppui uudestaan eilen. Tänään on heti ollut paljon yskäisempi päivä ja tätä kirjoittaessani oikea sierain on mennyt tukkoon. Kai mun on taas mentävä lääkäriin ihmeteltäväksi. (ja kuvattavaksi..)

Iloinen yllätys sattui myös tähän päivään. Kela oli muistanut minua helmi ja maaliskuun asumislisillä ja opintotuella. Nyt ei olla enää köyhiä ja kipeitä, pelkästään kipeitä. :P

perjantai 1. huhtikuuta 2011

Savea ja streptokokkeja.

Aamulla tosiaan oli excursio paikalliseen keramiikan kehityskeskukseen. Valtion ylläpitämä laitos jossa tutkittiin paikallisten materiaalien ja mineraalien hyödyntämistä keramiikan pinnoituksessa ja koristelussa. Melkolailla suojatyöpaikan kuuloinen mesta.



Harvalukuisen osanottajajoukon pöristeltyä paikalle aloitettiin. Varsin pikaisesti käytiin läpi mikä on mestan tarkoitus ja mitä täällä tehdään. Labrakalusto näytti olevan pääasiassa saksalaista ja kehitystyö ihan oikeasti olemassa. Muutamia tekniikoita esiteltiin ja näimme miten pinnoituksen väripigmenttejä valmistettiin käsipelillä tulivuoren antimista.

Lyhyehkön labrakierroksen päätteeksi menimme isoon saliin joka aiemmin ilmeisesti oli toiminut sulkapallo tai lentopallohallina. Koko rakennuskanta oikeastaan vaikutti olevan jonkinsortin koulun peruja. Salissa oli pienimuotoinen keramiikkatehdas, muutama dreija, kuivatushyllyjä ja pari polttouunia. Päästiin kaikki tekemään oma kippo dreijaamalla, ammattilaisten opastaessa enemmän tai vähemmän.


Tästä se lähti...


Ja tähän se päättyi.


Nyt tarkkana...


Juhakin keskittyy.

Parin viikon päästä poltetut ja pinnoitetut kipot pitäisi ilmestyä koululle, katsotaan sitten millainen siitä nyt sitten tuli.

Tänään myös loppui antibioottikuuri. Menin excun jälkeen käymään sairaalassa kun nurkilla olin, valittamaan ei tämäkään ihan nyt pure, vieläkin on vähän oireita ja päätä särkee reippaasti heti kun lopetan särkylääkkeen.

No, sain käteeni bakteeriviljelyn tulokset ja pääsin yleislääkärin puheille. Syömäni antibiootti on testatuiden joukossa, ja yksi harvoista jonka pitäisi tälle kannalle tehota. (13 antibioottia testattu, 2 tehoaa) Lääkäri oli kuitenkin sitä mieltä että ei jatketa kuuria, hankitaan mieluummin spesialisti tutkimaan. No, nyt mulla on sitten aika ilmeisesti korva-nenätautilääkärille huomenna yhdeltä. Sais ny pikkuhiljaa parantua tää tauti.

Ainiin, vihulaisella on nyt nimi: Streptococcus Viridans

keskiviikko 30. maaliskuuta 2011

läsnäolo 100%

Tai hieman aikaistahan tämä on vielä kehua, huomenna on vielä excursio, mutta tunneilla olen ainakin kaikilla ollut. Ei ole ihan hetkeen ollut täyttä viikkoa, joko taudin tai yleisen motivaationpuutteen takia. Kerran on ehkä voinut pistää krapulankin piikkiin.

Mä oon ny ottanu tämänkin viikon iisisti, ei oo paljon mitään tullu tehtyä muuta kuin käytyä syömässä iltaisin. Huomenna loppuis antibioottikuuri, mutta ei tämä tauti nyt ihan takana vielä taida olla, joten meen huomenaamulla ennen excursioo käymään lääkärissä kyselemässä viljelmän tulokset ja toivottavasti saamassa jatkoa kuuriin.

Tänään en jaksanut koulun jälkeen vain löhötä ja uida joten päätin eksyä. Muut lähti rannalle, mä en jaksanut grillata itteäni. Otin siis mopon ja lähdin päämäärättömästi ajamaan kohti länttä. Ajoin läheiselle päätielle ja seurailin Gilimanukin viittoja.

(Gilimanuk on satamakaupunki saaren länsipäässä josta lähtee lautta Jaavalle)

Ei kovin kauaa tarvinnut Tanah Lotin viittojen ohi ajaa niin turistipuodit ja hotellit loppuivat lähes kokonaan. Muutamia resortteja näkyi, mutta hyvin vähän. Tabananilta eteenpäin tie on ihan mahtava, mutkaa ja mäkiä, suoria hyvin vähän ja nekin lyhyitä. Kyllä vähän pisti kaipaamaan isompaa moottoripyörää, olis ollut vähän helpompi ohittaa. Mutta vauhtia piisasi tuollakin mopolla ihan riittävästi tien mutkiin nähden, 60km/h oli varsin riittävä nopeus.





Maisemat oli myös mahtavia :)

Takasintulomatkalla huitasin ohi autoletkasta ja ärsytin ilmeisesti muutaman paikallisen pikkupojan mopoinensa, joutui sitten vähän näyttämään pojille mallia miten mutkapätkää ajetaan vaikka annoinkin tasoitusta vähintään 30kg ja 4hp. Ei ollu pojilla ihan ajolinjat hanskassa, meinasivat päätyä viidakon puolelle. :P

Takasintulomatkalla pidin kameran kaulassa jos vaikka tulee jotain kuvaamisen arvoista eteen ja tulihan niitä:


Kyydissä kaneja, viimeisellä matkalla?

Ovimattoja myytävänä.

Maaseudulla silmiinpistävän monen talon pihasta löytyy muuten 70-80l corolla, ke20,30,35 ja 70 ainakin ovat vahvasti edustettuina.
Aina välillä liikenteessä tulee myös vastaan hyvin mielenkiintoisen näköisiä virityksiä, tänäänkin tuli ilmeisesti suzuki carry vw-kastenvagenin keulapellillä ja tuulilasilla. Tilanteet vaan tulee niin äkkiä että ei ehdi kuvaamaan.

Jyrkkiin nousuihin oli myös muutama kuorma-auto hyytynyt, ainakin yhdestä oli ilmeisesti kansipahvi mennyt kun oli sylinterinkansi tien pientareella ja kuski hytin alla ropaamassa.

perjantai 25. maaliskuuta 2011

Lisää sairastelua

Eipä pöpö lähtenyt vieläkään.

Lääkekuuri loppui kivasti just ennen vietnamiin lähtöä ja fiilis oli ihan terve... Noin kolme päivää reissun päällä hyvin vaihtelevissa lämpötiloissa ja oireet palasivat.
Pikkuhiljaa tosin, kunnolla oireet alkoi tulla päälle vasta ho chi minh cityssä, mutta sieltä löytyi apteekista sellaiset käsikauppalääkkeet millä sain oireet tapettua ja jaksoin matkustaa.

Vikan tabletin otin lentokoneessa Singaporesta Jakartaan, Balille päästyä alkoi vaikutus olemaan pikkuhiljaa loppu ja olo kipeä. Ensi töikseni villalla etsin suomipuhelimen käsiini ja soittelin vakuutusyhtiöön mikä on tilanne. Ne taas jahkailivat pari tuntia ja lähettivät sitten maksusitoumuksen sairaalaan. Puhelua ootellessani mittasin kuumeeksi ensin 37,5 ja tunnin päästä 38,0.

Otin taksin sairaalaan ja sitten ihmeteltiin. En suostunut suorilta ottamaan uutta antibioottikuuria vaan pyysin viljelmää ettei tarvitsisi taas syödä yhtä turhaa kuuria. No, viljelmä tehtiin, mutta se kestää viidestä seitsemään päivää.

Sain lääkäriltä määräyksen vuodelepoon kolmeksi päiväksi ja oloa helpottavia aineita.
Makoilin sitten sängyssä kolmisen päivää (ihan oikeesti) ja yritin nesteyttää itteeni parhaani mukaan.

No, kolmantena päivänä menin takaisin lääkäriin kun tuntui että tauti alkaa mennä korviin ja otsaan. Tökkivät ja tutkivat taas, kurkkivat nenään ja korviin.
Ja ottivat osastolle. Kolme litraa suolaliuosta meni yön aikana suoneen, lisäksi steroideja (!) ja antibioottia. Heti kun pussillinen vettä oli mennyt kuume pompsahti välittömästi takaisin 38:n. Kaippa mulla sitten oli jo eloonjäämismekanismit päällä ja aineenvaihdunnan vähemmän tärkeät osat sammumassa, pakene varjoon juomaan tai kuole.


BIMC:ssa oli varsin hyvä aamiainen. :)

No, pääsin aamulla kotiin, nyt mulla on kuusi eri pillerikuuria, korvatipat, nenäsuihke ja yskänlääke. Lääkitään ny sitten oikein kunnolla :P

Levofloxacin
From Wikipedia, the free encyclopedia


Levofloxacin is a synthetic chemotherapeutic antibiotic of the fluoroquinolone drug class and is used to treat severe or life-threatening bacterial infections or bacterial infections that have failed to respond to other antibiotic classes. It is sold under various brand names, such as Levaquin and Tavanic, the most common. In form of ophthalmic solutions it is known as Oftaquix, Quixin and


Käyttökohteita mm. hengitysteiden kautta saatu pernaruttoaltistus. Että sellasia antibiootteja tällä kertaa.

Maanantaina pitääpi varmaan mennä bipas officeen esittelemään lääkärilappuja, rupee varmaan poissaolot olemaan jo hylsyn puolella muuten.

Takaisin Balille

Itse tapahtumastahan nyt on jo aikaa, selitän myöhemmin miksi kirjoitan vasta nyt.

Vietnamista lennettyämme Singaporeen etsittiin halpaa yösijaa. Eka ajatus metrokartasta oli että oiskohan messukeskuksen lähettyvillä hotelleja joista vois kysellä kun ei mitään messujakaan tainnut olla...



No, päästiin Expo:n metroasemalle ja ihmeteltiin kovin painottunutta kansanosaa mitä tallusteli vastaan... Menossa oli Halal-ruokamessut. Jos ois ollut enemmän aikaa eikä matkatavaroita oisin mielelläni mennyt hillumaan ja ihmettelemään, varsinkin kun sisäänpääsykään ei maksanut mitään.

Kävi kuitenkin ilmi että messukeskuksen lähellä ei ollut hotelleja. Metroaseman vieressä tosin oli iso rakennustyömaa joka näytti siltä että siitä jossain vaiheessa tulisi hotelli, mutta se oli "vähän" turhan kesken. Päätettiin siis kysellä ympäriltä että mistähän mahtaisi löytyä hotelleja. Smrt:n täti opasti toisaalle bussiyhteyden päähän, flaijerityttönen taas opasti aljuniedin metroaseman läheltä etsimään. Päädyttiin aamureitin kannalta yksinkertaisempaan, eli Aljuniedin kaupunginosaan.

Metroasemalta pihalle hypätessä olo oli taas kuin "aasiassa" eli ei singaporen yleinen siisteys ja säntillisyys ihan ollut nähtävissä. Ruokaakin oli myytävänä ihan katukärrystä. Nokian gepsillä ihmeteltiin että onhan tässä muutama, koitettiin löytää paria lähintä mutta niitä ei ilmeisesti enää ollut tai sitten niiden sisäänkäynnit olivat vaan niin mystisesti merkittyjä ettei me löydetty niitä. No, seuraava näytti ihan hotellilta, mutta oli täysi. Samassa pihapiirissä oli toinen samaa nimeä kantava isompi rakennus josta taasen löytyi huone. Yllättäen hotellin säännöissä ei ollut sanaakaan prostituutiosta tai vierailijoista ja huoneita vuokrattiin myös tuntihinnalla. (guuglasinpa aiheesta)

Eikun olipas vierailijoista, jos ne viipyvät yli puolenyön, niistä täytyy maksaa ekstraa. :P

No, aikamoinen panoluukku siis vaikutti mesta olevan, mutta meidän budjetilla ja aikataululla ei haluttu lähteä ettimään enää uutta mestaa. Huomioon ottaen että singaporesta 50sgd privaattihuoneen omalla suihkulla löytäminen on varsin hankalaa...
Varsinkin kun tämä oli vielä kohtuu lähellä lentokenttää.

Otettiin huone, jätettiin kamat sinne ja lähdettiin kaupungille kuvaamaan maisemia ja syömään.







Pakollisten kuvauskohteiden jälkeen eksyttiin little indiaan. Ravintoloiden sisäänheittäjät olivat varsin tyrkkyjä, mutta nyt oli jo syöty ihan tarpeeksi aasialaista vähäksi aikaa, joten nyt otettiin texmexiä. Prince of Wales nimisen kuppilan sisällä oli toisen firman pyörittämä keittiö joka tarjosi varsin maukkaan ja reilun texmexaterian, eikä hintakaan ollut mikään huima. Prince of Wales taas vaikutti vallan mukavalta kuppilalta, jonka yläkerrassa oli hostelli. Kuitenkin happyhourin loppuminen ja tiukka budjetti ajoi meidät toisaalle ja ehkä noin sata metriä rantakatua tallusteltuamme löytyi thairavintola terassilla joka näytti screeniltä jalkapalloa ja myi olutta kannutolkulla. Yllättäin kannuolut oli jopa halvempaa kuin olut yleensä balilla, joten aateltiin että miksipä ei, kun kellokaan ei ollut vielä paljon ja maisema mahtava.

Kannun tyhjennyttyä kysäistiin kyyppäriltä että missäs täällä ois lähin metroasema ja otettiin kyyti hotellille. Herätys kuudelta, lento lähtee 9.45.

Aamulla vielä käytiin printtailemassa lentolippuja aljuniedin paikallisessa nettikahvilassa ennen aamu seitsemää ja ihmettelemässä koko yön wowittaneita nolifeja. Printtejä sitten tarvittiinkin, kun jakartan immigrationissa ne halusi nähdä niitä.

Uhkarohkeasti muuten laitettiin maahantulokorttiin että study ja stay 60 days, vaikka ne ei kummatkaan taida täyttää Visa-on-arrivalin määritelmää. Leima ja tarra passiin kuitenkin saatiin ja matka sai jatkua. Ehkä jotain vaikutusta saattoi toki olla edellisellä isolla viisumitarralla missä lukee "sponsor: udayana university".

Jakartan lentokenttä oli vaihdon kannalta yksi persereikä. Lentokentän sisäinen shuttlen lähtöpaikka oli huonosti merkitty ja sen jälkeen shuttle joutui suhaamaan muun liikenteen seassa ja hidastetöyssytetyillä reiteillä. Ja tietenkin se oli ylitäysi... Mutta oikeaan terminaaliin päästiin ja vielä tarpeeksi ajoissa.

Ja nyt ollaan takaisin Balilla! :) (huonot uutiset seuraavassa tekstissä..)

tiistai 22. maaliskuuta 2011

Loput Vietnamista..



Busseilemalla päästiin Hanoista Hueen ja sieltä Hoi aniin. Nyt jälkeenpäin aateltuna, juna on paljon parempi vaihtoehto, ei töyssyä ja jarruttele ollenkaan niin paljon.

Hoi aniin päästyämme jouduttiin etsimään majoitusta sillä emme olleet varanneet mitään etukäteen. Kaupungissa vain sattui olemaan kansainvälinen kuorokilpailu, ja lähes kaikki paikat olivat täynnä. Löydettiin kuitenkin säkällä yhdeksi yöksi halpa kahden hengen huone hintaan 13usd. Ilmastointi ja privaattisuihku, tosin patjat oli reissun huonoimmat.



Heitettiin kamat huoneeseen ja lähettiin tutkimaan vanhaa kaupunkia... ja törmättiin taas AE:n jätkiin. :D Aivan eri väyliä satuttiin taas samaan aikaan ja paikkaan.

Etsittiin ruokapaikka ja ihmeteltiin myyntikojuja. Paljon käsityöläisiä tekemässä vaatteita, kenkiä, kaiverruksia ym... Eksyttiin sitten kylän isoimman näköiseen räätäliin ihmettelemään hintoja. Hinnat alkaen puku ois 65 usd, mutta valkkasin vähän parempaa mallia kankaan ja parit kauluspaidat mittojen mukaan tehtynä, loppusummaksi tuli 180usd. Tällä hetkellä kun dollarin kurssi on euron suhteen aika kiva, hinnaksi teetetylle puvulle postitettuna suomeen tuli vähän reilu satanen.



Yllättävän nopeaa toimintaa muuten, tilattiin puvut illalla joskus yhdeksän aikoihin, ne oli sovitettavissa kymmenen aikaan seuraavana aamuna. Mulla sattui sen verran hyvin kohdalleen mitat että mitään ei tarvinnut muuttaa, paitsi paidan helman halusin lyhemmäksi, mutta Jonin pukuun tehtiin vähän enemmän muutoksia.

Niin ja nyt niillä on mun mitat, voin sähköpostilla tilata lisää vaatteita jos haluan :)



Illalla lähdettiin vielä etsimään kylän yöelämää, joka osoittautui varsin villiksi vaikkakin harvalukuiseksi. Ei varmaan oltaisi löydetty yhtäkään baaria ellei yhden baarin baarimikko olisi piirtänyt meille karttaan parhaita mestoja. Kaikki myöhään auki olevat baarit tuntuivat olevan pieniä reppureissaajille suunnattuja mestoja jossa seinät olivat täynnä tussikirjoitusta ja terveisiä.



Seuraavana päivänä jouduttiin vaihtamaan majoitusta, mutta säkällä löydettiin melkein naapurista varsin hulppea hotelli 25usd hintaan. Olisi ollut uima-allaskin, mutta keli ei oikein suosinut uimista. Oli viileää ja sateista. Juuri kun päästiin huoneeseen ja saatiin kamat leviteltyä, mentiin parvekkeelle ihmettelemään maisemia.
Parvekkeen alta sattuu ajamaan polkupyörällä Ann Marie jonka tapasimme Huessa bussia odotellessa. Sovitaan että lähdetään illalla porukalla ulos, me kun tiedämme jo paikat :)

Alunperinhän meidän oli tarkoitus olla Hoi Anissa vain yksi yö, mutta pukujen sovittelu vaati yhden yön lisää, joten päätettiin jättää Da Nangin ihmettely väliin.

Päivä oikeastaan vaan pyöritään ympäri kylää ja katellaan nähtävyyksiä ja kauppoja. Ostin hyvin kevyttä materiaalia olevan olkalaukun kun reppu on vähän turhan iso kannettavaksi mukana vain kameran ja vesipullon takia. Ostin myös neljän euron rannekellon ettei tarvitse aina kaivaa puhelinta esiin. Onpahan ens kesäksi töihin rannekello jos se vaan kestää sinne asti.



Matka Hoi Anista jatkui taksilla Da Nangin asemalle ja sieltä makuuvaunussa Ho Chi Minh cityyn. Sen aikaa kuin oli valoisaa maisemat olivat mahtavia. En tosin älynnyt niitä kuvata, ja junan ikkunatkin olivat sen verran likaisia että ei niiden läpi kovin ihmeellisiä kuvia olisi saanut.

Ho Chi Minh cityyn saavuttaessa juna oli vajaan kolme tuntia myöhässä, joten oli jo valoisaa ja helppoa etsiä hotelli. Otettiin asemalta taksi ja näytettiin kartasta paikkaa jossa nurkilla oli Lonely planetin mukaan useita hotelleja. Marssittiin ensimmäiseen sisään ja otettiin huone. 25usd ml. aamiainen. Meillä kävi säkä ja saatiin kulmahuone jossa oli ikkunoita reilusti, sekä neliöitäkin lähemmäs 40. Kaikesta näki että hotelli oli vanha, mutta sitä oli yritetty hieman modernisoida. Huoneen katossa kipsikoristeet ja kattokruunu, massiiviset puiset sängynpäädyt ym. Kylppäri tosin oli aika kamala, mutta ei hintaan ja sijaintiin nähden ollenkaan paha.













Hengailtiin pari päivää, ihmeteltiin pakolliset nähtävyydet ja käveltiin ympäri kylää. Taksilla lentokentälle ja lion airilta ostamaan liput singaporesta eteenpäin.
Yllättäen ne olivat jopa halvemmat kuin netin kautta ostettuna.

(lion air on muuten näitä Eu:n mustan listan yhtiöitä..)

lauantai 19. maaliskuuta 2011



Tämänkertaista tekstiä kirjoittelen makuu-yöbussissa jossain Hanoin ja Huen välillä. Ei saatu junaa, sillä kaikki paikat olivat täynnä... No, tämä oli vielä halvempi vaihtoehto, eikä ainakaan vielä näytä yhtään paskemmalta. Toki, tämä on vähän kuin 40 hengen liikkuva dormi, ilman minkäänlaista yksityisyyttä, sillä edes mitään väliverhoja ei ole. Suuri osa matkakumppaneista on ulkonäön perusteella ulkomaalaisia, vieressä nukkuu ainakin slovenialainen, ruotsalainen ja aussi. Telkkarista pyörii kiinalainen leffa dubattuna vietnamiksi, tosin tappelukohtausten lukumäärästä johtuen juurikaan en sisällöstä menetä.



Viikonloppu Hanoissa meni mielenkiintoisesti. Katseltiin nähtävyyksiä niinkuin muutkin turistit, mutta oltiin niin pihejä että käppäiltiin mestasta toiseen ja lokkeiltiin muitten maksamien oppaiden selostuksille :P






Perjantai-illalla päätettiin lähteä hieman tutkimaan Hanoin yöelämää ja totesimme sen varsin vilkkaaksi. Tosin poliisien tarkan valvonnan alla vanhassa kaupungissa baari meni kiinni puoliltaöin. Ehdittiin kuitenkin törmätä AE:n Harriin ja Tuomakseen sekä kuuntelemaan paikallisen humalaisen tilitystä kuinka Vietnamilaiset naiset tykkää ulkomaalaisista kun ne on komeita ja hyviä rakastajia. Erään paikallisen suosittelemana otimme taksin Lighthouse-bar nimiseen ilmeisesti laittomaan yökerhoon jossa ilta jatkui aamuun asti. Takaisin hotellilla oltiin joskus seitsemältä aamulla.

Tänään ennen bussin lähtöä kerettiin vielä shoppailemaan vanhassa kaupugissa. Mukaan tarttui yksi takki, yksi t-paita ja parit bokserit. Täällä ilmeisesti noissa liikkeissä on feikkien lisäksi tarjolla tehtaiden sekundakamaa, sillä niin aidon näköisiä on ja materiaalit vakuuttavan tuntuisia, mutta yleensä niissä on jotain likaa tai huonosti pääteltyjä saumoja.

Hintataso on baliinkin verrattuna edullinen, maksoin ostoksistani yhteensä noin 40e. (ja sain niistä vielä opiskelija-alennusta)

Vertailukohtana hotelliöistä maksettiin noin 10e/yö/hlö ja yöbussi Hanoi-Hoi An noin 15e

Nyt taidan ruveta kiusaamaan matkakumppaneita syömällä Hanoista ostamaani pizzaa :)

sunnuntai 13. maaliskuuta 2011

Alkumatkaa...

Lomareissu ei alkanut ihan mairittelevasti, nukuttiin lyhyiden yöunien jälkeen pommiin ja pakattiin vartissa. Oltais vielä keretty, mutta taksi jumitti ruuhkaan eikä ehditty halpislentoyhtiön tiukkaan check-in aikatauluun. Ei kelvattu kyytiin vaikkei meillä ollu ees matkatavaroita. Otettiin sitten seuraava lento kentältä täyteen hintaan... Ja hengailtiin kentällä muutama tunti.



Kerettiinpä hankkimaan jatkolento seuraaavalle päivälle Singaporesta Ho Chi Minh cityyn Lion Airilla.

Seuraavaan lentoon kerettyämme ja singaporeen päästyämme otettiin SMRT (Singapore Mass Rapid Transit) Chinatowniin ja hypättiin ulos. Asemalta pihalle hypättyämme ja hetken käveltyämme joku tuli kysymään että maistuisiko pojille olut.



Satuttiin eksymään jonkinsortin yöruokamarkettiin... Tilattiin ne oluet ja tiedusteltiin tarjoilijalta että missäs mahtaisi olla edullista majoitusta lähimailla. Saatiin servettiin piirrettynä kartta jolla suunnistettiin suunnilleen oikeaan suuntaan. Ko. Kadulta sitten löytyikin hostelli jos toinenkin, mutta molemmat olivat ilmeisesti suomalaisten invaasion vuoksi täynnä. Seuraava pysäkki oli sitten samalla kadulla oleva nettikahvila, käytiin vähän tutkailemassa lisää vaihtoehtoja. Google maps + streetview osoittautuivat varsin tehokkaiksi työkaluiksi tässä. Nurkan takaa löytyi hotel 81 nimisen halpahotelliketjun yksikkö, josta käytiin sitten kysymässä huonetta. Hinnat eivät olleet ainakaan siihen kellonaikaan kiveen kirjoitettuja, sillä pienellä epäröinnillä yön hinta tippui 70sgd. (n 35e) tosin jouduimme ajamaan taksilla saman ketjun toiseen hotelliin sillä tämä oli täysi. Huone jonka saimme oli varsin omppuhotellimainen, supersiisti ja erittäin kompakti kahden hengen huone.



Aamulla käytiin lähimäkkärissä aamiaisella ja käveltiin vähän ympäriinsä ihmettelemässä. Smrt tarjosi taas kyydin takaisin kentälle. Taas meinattiin myöhästyä koneesta, löydettiin check-in tiskille 5min ennen sen sulkeutumista. Tiskin tyttö ei suostunut tekemään meille check-inniä ennen kun meillä oli paluulippu koska kuulemma muuten me ei oltaisi päästy maahan. (jäipä kokeilematta..) Ostettiin sitten saman firman lipputiskiltä paluuliput toiseen suuntaan samalle reitille ja pistettiin kerralla matkasuunnitelma uusiksi: Junaillaan toiseen suuntaan Vietnamia, lennetään Hanoihin tänään. No, jouduttiin me juoksemaan singaporen kentälläkin, sillä passintarkastus+turvatarkastus oli tolkuttoman hidas, ja lento lähti portilta 44. Onneksi ei ollut krapula...

Ho Chi Minh Cityyn päästyämme metsästettiin jatkolennot Hanoihin. Kolmella tiskillä käytyämme totesimme Air Mekongin halvimmaksi ja otettiin sitten siltä liput. Sattumalta, saatiin ilmeisesti koneen kolmesta viimeisestä paikasta kaksi, kyseiset paikat sattumoisin hätäuloskäynnin kohdalta. Tilaa oli, ja kone oli varsin tuore bombardier. Ei valittamista, varsinkaan kun ateria lennolla oli yksi parhaimmista syömistäni lentokoneaterioista. (jopa kahvi oli hyvää)

Ho Chi Minhin kentällä odotellessa katottiin nettikoneilta hieman majoitusvaihtoehtoja Hanoissa. Todettiin että vanhassa kaupungissa tuntuu olevan paljon vaihtoehtoja joten kentältä otettiin taksi sinne yhden hotellin nimellä randomisti valittuna. N. 30km:n taksimatka kentältä kaupunkiin maksoi noin 11e :) Taksi toi hotellin ovelle ja marssittiin sisään. Saatiin hotellin viimeinen vapaa huone, 30usd/vrk, joka tän hetken kurssilla on jotain varsin naurettavaa. Huone on siisti kolmen hengen huone, (vaikkakin meitä on kaksi) täällä on kaikki tarpeellinen ja aamiainenkin sisältyy.



Lisäksi tämä hotelli on lähellä vähän kaikkea nähtävää tässä kaupungissa. Otettiin tämä nyt pariksi yöksi, katotaan nyt mitä huomenissa tehdään kun tämä päättyy.



Tänään käytiin vähän shoppaamassa converse-tuotteita (made in vietnam)ihan conversen ketjukaupasta ja kattelemassa kävellen nähtävyyksiä. Hintataso on kautta linjan varsin edullinen, katotaan ny millaiseksi se menee kun junaillaan kohti etelää...

Ainiin, täällä pohjoisessa ainakin tuntuu olevan Facebook ja Blogger pannassa, joten jouduin käyttämään vähän Kiinasta tuotua osaamista palomuurin kiertämiseen, jotta pääsin päivittämään blogia. (tor+vidalia..) Rikon siis lakia tälläkin hetkellä.

Sää Balilla nyt.

Click for Denpasar, Indonesia Forecast

Lukijat