Ubudissa oli kamalasti erinäköistä käsityötä myytävänä: vaatteita, tauluja, vateja, laukkuja, veistoksia... Ja sitä mitä ei ollut oli mahdollista teettää. Kaikkien myyntipaikkojen kiertämiseen varmasti saa varata viikon, meillä oli vaan pari tuntia.
Apinametsä oli oikeastaan temppelialue, pala viidakkoa jonne raivattu betonisia kulkureittejä ja temppelirakennuksia. Joka puolella temppelialueen ulkopuolella oli krääsämyymälöitä. Olis tehny mieli kiertää ja ehkä ostaakin jotain, mutta helle ja tauti vei mehut enkä jaksanut enää. Lisäksi myynti oli varsin turisteille suunnattua, veikkaan että denpasarista voi saada jopa halvemmalla. (tai enhän mä mitään ostanut, paha sanoo.) Kovin tyrkkyjä myyjät eivät kuitenkaan olleet, paljon mukavampi paikka siinä mielessä Kutaan verrattuna.
Paluumatkalla jouduttiin järkyttävään ruuhkaan keskellä valtaväylää, kakkostietä. Syyksi selvisi hääkulkue joka sattui menemään pääväylää pitkin juhlapaikalle. Ruuhkaa kesti varmaan puolisen tuntia, mutta kyllä siitä selvittiin. Pakokaasun katku satojen mopojen keskellä vaan oli varsin kamala. Itse tein päivän hyvän työn ja sammutin moponi ruuhkassa ja tuupin sitä jaloilla eteenpäin. Tosin, hiilijalanjälkeeni tai päiväbudjettiini tuolla oli vain tilastollinen merkitys. (vale-emävale-tilasto)
Kotimatkalla Jonin kanssa (tytöt jäi shoppaamaan) ajettiin yks liittymä suoraks ja päädyttiin Denpasarin keskustaan. Yksuuntasten takia jouduttiin vähän hakemaan reittiä ja satuttiin isoon puistoon. Puistossa oli paljon porukkaa "piknikillä" ja aateltiin että mennään ihmettelemään mitä tuolla tapahtuu. Meininki oli vähän kuin vappupiknikillä, mutta ilman viinaa. Eräältä kauppiaalta saatiin nuuskittua että tänään on "puputan" suora käännös tuolle olisi jotakuinkin "rituaali-massaitsemurha" ja se viittaa siirtomaavallan aikaisiin tapahtumiin. Päivät vaan on ilmeisesti balilaisen kalenterin mukaan kun ei ainakaan wikipedian päivät täsmää.
Kun päästiin hukkateiltä kotiin, nappasin vaan pankkikortin ja lähdin lääkäriin Bali clinicille. Diagnoosi: poskiontelontulehdus ja kurkku "hyvin punainen". Antibioottikuuri ja helpottavia aineita. Jääpä illan tuparit väliin. Tosin päätin jättää ne helpottavat aineet myöhemmäksi kun lueskelin mitä ne tekee, ei nyt oo ihan niin paha tilanne ainakaan vielä. Sain muuten sellaista antibioottia että lähtee klamydiakin. Ja olipa jotain hyötyä siitäkin että oon lueskellut lääkärin diagnooseista latinankieliset tautikuvaukset, osasinpa selittää mitä mulla oli joulukuussa. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti